Hmmm... Mitä tässä nyt vois sanoo. Keskustelin Iriksen kanssa ja oikeestaan kaivoin vaan itteni omaan hautaani. Kerroin, kuinka paljon mä sitä rakastin ja rakastan yhä ja ylläriylläri... Se sano, ettei tunne mua kohtaan samoin.
Hetken kuluttua, se kuitenkin kysy, et mitä jos silläkin olis tunteita mua kohtaan. Olisinko mä valmis seurustelemaan ja idiootti, kun olen vastasin, että hän voisi lopettaa puukun haavassa kääntämisen. No kului tovi, kunnes tajusin tuon kysymyksen. Seurustelisitko mun kanssa? Vittu. Miks mä olen näin idiootti!? Ja Iris muru, jos luet tätä niin anteeks mun käytökseni.
Huomenna paritanssia koulussa. En millään jaksaisi muutamaa meidän koulumme henkisesti jälkeen jäänyttä poikaa. Pyysin erästä mukavaa meidän luokkamme poikaa pyytämään minut sitten tanssimaan kanssaan, että voisin välttää noiden kakaroiden idioottimaisen sikailun. Oikeasti haluaisin vain tanssi Iriksen kanssa. Minulla on ikävä hänen seuraansa, vaikka näin hänet viimeksi n.2 tuntia sitten. Olen säälittävä!
Toisaalta haluaisin vain unohtaa. Unohtaa hänet ja kaiken muun. Elämä olisi vain niin paljon helpompaa ilman sua, rakas Iris.
-My feelings for you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti