Hyvästit!

Musta ei vaan ole tähän. En jaksa kirjottaa enää mun pahasta olosta, enkä valittaa teille enempää. Ehkä perustan joskus uuden blogin, siihen asti näkemii:3!

Sori Joulu, et sä kusekkaan<3 kovin paljoa

Mieletöntä! Käsittämätöntä! Tajunnan räjäyttävää!

Mun oli tarkotus laihtua uudeks vuodeks alle 50kg. No olin idiootti ja annoin joulunpyhät itselleni luvan syödä! Mutta yllätyksekseni, kun menin tänä iltana vaa'alle iltapainoni oli 49,9kg!! Eli alle 50kg!!! Voin siis viikossa saavuttaa jopa 48kg, jolloin olen lähempänä tavoitettani, kuin piiitkäään aikaan!

Tämä tasapainoittaa sen että muuten jouluni oli syvältä. Tänään, joulupäivänä vanhemmilleni tuli riitaa. Se ei yllättänyt, mutta sitten äiti aloitti puhumaan eroamisesta. En tiedä tarkoittikohan mami sitä tosissaan, mutta aika tosi syvältä olisi, jos vanhemmat eroaisivat.

Hyvää joulua silti kaikille ja tsemppiä uuden vuoden painotavoitteisiin!

Hei Joulu!

Mua ei vittu kiinosta paskaakaan:)

Ei muuta<3

Look left, look right, still gonna fight?

Nää on nyt taas niitä päiviä, jollon positiivinen asenne kuuluu vaan tonne kaukasiin tavotteisiin. Aamupäivä meni tosi hyvin, onnistuin paastoamaan. Iltapäiväkin melko prima, mutt illalla... Illalla porukat pakotti mut syömään 3 pizza sliceä ja kupin kaakaoo. Vahvoista vastusteluista huolimatta.

Mun olo on hirmu huono, tekis mieli repiä koko vatsa irti. Yhhh... Pizzaa!!?? Onko mitään rasvaisempaa ja pahempaa? Olen niin tosi pettynyt itseeni, olisi vain pitänyt tehdä jotain paremmin, en tiedä miten, mutta varmasti olisi ollut parempi vaihtoehto!

Välillä tuntuu niin epäoikeuden mukaselta, että just minulle on tullut tää syömis vammailu. En mä koskaan olis itsestäni uskonut. Toisaalta voin pitää itseeni äärimmäisen onnekkaana, koska mun on pakko tehdä tätä ja näytän tän ansiosta vielä joku päivä upeelta. Silti toivon ehkä enemmän, että pystyisin olemaan ahdistumatta jokaisesta purasusta ja jokasesti kulauksesti. Kalorit pyörii ympäri päätä koko ajan ja vatsa riehuu. Muistan illalla jokaisen kalorin jonka oon mun vatsaani tiputtanut ja suurimman osan perus ruoka-aineiden kalorimääristä osaan ulkoa.

Paha sanoa kumpaa haluan enemmän. Jospa valitsen sen, kumpi on helpompi toteuttaa... Eli laihduttaminen ja pakko-oireilu. Ei se mitään. Kyllä mä selviän.

Selviänhän?

Päivänsäde ja minä

(Tuleepas näitä postauksia nyt tiuhaan!) Tällä hetkellä oon autossa matkalla porvooseen. Musiikit korvilla ja pää nojaa huurteiseen ikkunaan. Ihanaa unelmoida. Sitä aina välillä unohtaa, mitä kaikkee voi omalla mielellää tehdä.

Tänään mä päätin, että musta tulee laulaja. Oon itteni kanssa jo sopinutki, että joku vuosi meen Idolsiin. En enää edes välitä katsoa sitä, mutta sen verran legendaarinen kilpailu on, että pakkohan sitä on koittaa!:) Ajattelin, että ei vielä ens vaan sitä seuraavana vuonna voisin sieltä tota onnee kalastella. Kai tää on hyvä, mutta ees mun masennuksen pahimpina aikoina, mä oon aina nähnyt itselläni tulevaisuuden ja miljoonia unelmia.

Mun unelmiin kuuluu ehdottomasti kirjottaa ja julkasta kirja(mahdollista ainakin oma kustantamana), levyttää levy, suunnitella talo, ostaa kerrostalo ja maalata sen seinille maalauksia ja yms., pitää taidenäyttely, päästä sisäministeriöön, lukee psykoatriks, mennä koreaan ja tavata mun lempi artisti, mennä naimisiin, ostaa karvaton kissa ja MONIA muita hauskoja ja turhia unelmia... :D mutta kaikkein tärkein noista on varnaankin päästä laulamaan ammatiks ja levyttämään, taiteilia sielu kun oon. Kai tää laihdutus himo juontaa siitä. Mun unelma on tehdä myös mun vartalostani taidetta. Laihuus on mulle päämärä ei pelkkä tavote.

Ruokaa&Juomaa...

Jäi vähän yritykseks taas eilinen. Iskä toi tampereelta kauppahallista omenaleipää, jota saan tosiaan ehkä sen kerran kuussa, koska se loppuu sieltä ennen kun sitä ehtii kukaan meidänperheestä ostamaan. Söin myös juustoo... Siis sellasta kunnon "hienosto" juustoo, joten tuli ihan aivan saatanasti kaloreita. Tänään menee kyllä silti alle 1000kcal, joka on periaatteessa riittävästi, mutta tein silti paskasti itteeni kohtaan.

Sellanen fiilis on kyllä, että eiköhän tästä selvitä, vaikka vähän ahdistaakin. Ihana viikonloppu edessä ja paljon menoo. Huomenna päiväks Porvooseen ja yli huomenna Helsinkiin. Siellä pääsenkin varmaan jo enemmän paaston makuun.

Nyt vaan sormet ristiin, etten oo lihonnu liikaa... 100g-200g vielä pystyn hallitseen mutta jos menee sen yli mä vaan romahdan. No mut, huomenna taas uutta yritystä! Mä pystyn siihen!

I'm Fucking gonna do it this time!!!

Päätin, että nyt on pakko alkaa käyttäytyä positiivisemmin. Kaikki tää paskamainen fiilis saa lähtee (tulee olemaan vaikeeta...) ja painua helvettiin! Positiivisella asenteella kaikki toimiikin paremlin. Laihdutus motivaatio kasvaa ja lukemat vaa'alla pienenee. Eli kaikkein tärkeimmän mukaan mennään, laihdutuksen tietty.

Tänään on mennyt kyllä täysin perseelleen, sitä vaan ei voin noin unohtaa. Sen verran pahoja lukuja on tullut syötyä. Ainakin yli 1000kcal. Se on hirvittävästi! Nyt mun oikeesti on pakko tsempata. Ilta paino oli 50,9 eli painoindeksi tällä hetkellä 17,00. Tasan. Olen pettynyt! Tavoite mulla olis meinaan kuitenkin saada se alle 16 tai 16.

Joulu hirvittää tosissaan! Kaikki se ruoan paljous ja herkut. Mutta mä oon päättäny, etten lihoa yhtään. Mä vaan pysyn samassa tai laihdun eli yli 51kg ei saa mennä yli. Tietysti tavoitteena uudeks vuodeks olis reippaasti alle 50kg, vaikka 48-47kg noin about.

Tällä kertaa mä saan tän kaiken tehtyä! Tää kaikki lähtee käyntiin NYT!!!

Putki vaan jatkuu! (;

Hihhih! Nyt on tasan 50kg! Melko varmasti huomenna laskee siis jollain 4 -alkavaan. Voi tätä tunnetta. Oon onnellinen ja piukeena, ku mikäki ilmapallo. Tupakkaakaan en oo polttanu viikkoon. Pääsen ehkä IRTI! Ja väkeviin en oo koskenu viime viikonloppuna. Välillä toi pullo karpalo viinaa mun sukka laatikossa houkuttelis niin tosi paljon, mutta vaihteeks oon ainakin onnistunu pitään näpit erossa. Eli nyt menee kaikin puolin hyvin! Ihmis suhteet ei jaksa kiinnostaa paskaakaan. Ihmiset vaan ei enää kiinnosta. Mä oon ku kylmä kova kivi, jota ees rakkaimmat ihmiset ei särje. Ehkä mä vihdoin pystyn keskittyyn kaikkein tärkeimpään, laihduttamiseen.

Jotenkin autuas olo. Tämän päivän soolo joulukonsertissa meni varsin hyvin, koulussa menee myös hyvin ja se tunne kun tietää sen pian loppuvan on TAIVAALLINEN! Suunnittelen jo kaikkea ihanaa tekemistä joululomalle. Aion lukealukealukea, tehdä käsitöitä(ehkä jonkun paidan ja mekon) ja toteuttaa ihanan uuden diettini! Päätin aloitta nimittäin ABC-dietin ilman, että koskaan menee yli 800kcal. Ja päivässä pitää muuten polttaa vähintään 200kcal. Tätä uuteen vuoteen asti, ja sitten mä saatan jo yltää 47kg tai alle! Happy me!

- My feelings for you

Vihdoin hallinnassa -fiilistelyä

Aloitin eilen lukemaan Kira Poutaisen: Ihana Meri kirjaa. Suosittelen kyllä kaikille. Oon ny reilussa puolessavälissä ja laihdutus mode sen ansiosta täysillä! Mielentöntä thinspoo se sen päähenkilön laihtuminen ja täydellisiä vinkkejä. Kirjotin jopa joitain asioita siitä ylös! Eli jos laihdutus motiivi haussa, napatkaa toi kirja käteenne ja LUKEKAA!:)

Ihanaa vaan hölläillä koulussa. Ei kokeita, ei läksyä ja tunneillakin vaan kattellaan dokumentteja ja leffoja. Äiti lupasi mulle uuden puhelimen joululahjaks ja ajattelin tota samsung s3, koska pidän tosi paljon sen muotoilusta! Fantastisen upeaa, kun huomioi, että kirjoitan tätä blogiakin vain puhelimella. Ehkä voin saada tähän hieman enemmän loistoa niin:D

Tänään käytiin ostamassa mulle uusi joulukonsertti/joulujuhla mekko, koska sopivaa ei ollu kaapissa. Otin mekon kokoa xs käteeni ja päätin sovittaa sitä... TÄYDELLINEN! Vyötärö oli vähän väljä, mutta se sopi mulle silti ihan perfect!

Illalla mittasin itteni vyötäröltä: 60cm
Paino:50kg... Siitä oon huolissani. Oon meinaan lihonnu. No nyt alkaa super tsemppi! Onne laihduttamiseen teille muillekkin vaan!:)

Jos vain hipaisen

Hmmm... Mitä tässä nyt vois sanoo. Keskustelin Iriksen kanssa ja oikeestaan kaivoin vaan itteni omaan hautaani. Kerroin, kuinka paljon mä sitä rakastin ja rakastan yhä ja ylläriylläri... Se sano, ettei tunne mua kohtaan samoin.

Hetken kuluttua, se kuitenkin kysy, et mitä jos silläkin olis tunteita mua kohtaan. Olisinko mä valmis seurustelemaan ja idiootti, kun olen vastasin, että hän voisi lopettaa puukun haavassa kääntämisen. No kului tovi, kunnes tajusin tuon kysymyksen. Seurustelisitko mun kanssa? Vittu. Miks mä olen näin idiootti!? Ja Iris muru, jos luet tätä niin anteeks mun käytökseni.

Huomenna paritanssia koulussa. En millään jaksaisi muutamaa meidän koulumme henkisesti jälkeen jäänyttä poikaa. Pyysin erästä mukavaa meidän luokkamme poikaa pyytämään minut sitten tanssimaan kanssaan, että voisin välttää noiden kakaroiden idioottimaisen sikailun. Oikeasti haluaisin vain tanssi Iriksen kanssa. Minulla on ikävä hänen seuraansa, vaikka näin hänet viimeksi n.2 tuntia sitten. Olen säälittävä!

Toisaalta haluaisin vain unohtaa. Unohtaa hänet ja kaiken muun. Elämä olisi vain niin paljon helpompaa ilman sua, rakas Iris.

-My feelings for you

Naurat muiden kanssa. Vilkaisen sinua salaa. Et huomaa. Katselen kuinka otsatukkasi heilahtaa, kun nostaat leukasi ylös ja naurat. Katselen hieman liian isoja farkkujasi ja hymyilen pienuudellesi. Haluaisin olla lähelläsi. Painaa huuleni huuliasi vasten ja unohtaa muut. Haluaisin tuntea rintaani vasten sinun sydämen lyönnit ja silittää hiuksiasi. Mutta sinä et huomaa. Sinä et huomaa, kuinka kaipaan sinua. Kuinka kovasti sydämeeni kivistää katsellessani sinua jonkun muun kanssa. Muistaen ne päivät, jotka sinä olet jo varmasti unohtanut. Ne päivät, jolloin olimme vain me kaksi. Ne päivät, jotka vietimme sylikkäin ja katselimme taivasta. Ne päivät, kun pyysit, etten koskaan jätä sinua. En voinut vastata. Sillä tiesin tulevan. Pelkäsin, että särkisin kaiken, jos vastaisin. Särkisin sen ainoan hetken, jolloin ymmärsin rakastavani sinua. Mutta sinä et muista. Muistat vain, kuinka en enää jaksanut. En enää jaksanut elämää, en enää jaksanut ketään. Työnsin sinut pois, koska pelkäsin särkeväni sinut. Halusin vain särkeä itseni. Tuhansiksi palasiksi, jotta kaikki paha menisi pois. Silti sinä et lähtenyt. Lupasit ette koskaan jätä minua. Ja vihdoin minäkin lupasin saman sinulle. Silloin kaikki särkyi. Pala palalta se hajosi. Yritin koota sitä takaisin, noukin kaikki palaset talteen ja yritin liimata ne oikeille paikoille, mutten ollut tarpeeksi nopea. Sinä pirstouduit miljooniksi paloiksi. Minä pysyin ehjänä, mutta yksi siruistasi oli lävistänyt ihoni ja painautunut sydämeeni. Se oli pistänyt sydämeeni reijän. Se pysähtyi keskellä sydäntäni ja myrkytti sen. Enää en tunne muuta, kuin tuskaa. Tuskaa sinun menettämisestäsi. Katson, kuinka nouset ja kävelet ohitseni. Katseemme kohtaavat, mutten näe silmissäsi muuta, kuin utuisen ja kaukaisen katseen, enkä tiedä, oliko kaikki sittenkin vain unta.

Itsenäisyys päivä... Oh god!

En tajunnu viime viikolla et itsenäisyys päivä on jo tänään.

Hyppelin vaan kotiin ja iloitsin menneen viikon tapahtumista ja siitä miten kivaa on kun perjantaikin on vapaa. Kun pääsin kotiin tarjolla oli ruokaa. Mut pakotettiin syömään, yritin erittäin hienovaraisesti imaista, ettei ole nälkä, mutta kukaan ei kuunnellut. Mun lautaselle jopa laitettiin ruoka valmiiks, eikä pois heittäminen tullu kuuloonkaan.

Tänään luvassa joko omassa kodissa itsenäisyys lounas ja kahvit tai ravintolaan syömään. Ravintola on kaikkein pahin, niissä en voi piilottaa ruokaa lautaselta tai jättää paljoa syömättä. Toivottavasti me jäädään kotiin.

Itsenäisyys päivä kuullostaa silti paljon paremmalta, kuin joulu. Silloin lihoaminen on taattua.  Onhan joululomassa hyviäkin puolia. On aikaa mennä vaikka koko päiväksi tampereelle, kiertää joka katu ja katsella silmät tuikkien tampereen jouluvaloja. Ne kertoo mulle, kuinka paljon mä joulua silti rakastan. Mulla on myös aikaa kirjotella tänne enemmän ja ajattelin aloittaa kirjan kirjottamisen Iriksen inspiroimana. On myös aikaa piirtää, maalata ja omella käsitöitä, ostin nimittäin ihana kirjan nukkejen tekemiseen. Vitsi, kun joululahjat on jo ostettu, koska olisi ihanaa, että pääsisin taas yksikseni kiertelemään ympäri tamperetta ja bongailla kaikille jotain, mutta eipä sekään toisaalta haittaa että ehdin kaikille jo lahjat hankkia. Vielä on jäljellä omat lahjani. Katsoo mitä saan, koska yleensä meillä on ollut aika isohko lahja perinne:D

Ostin lahjan myös sinulle, mutta tiedän, ettet sinä ostanut lahjaa minulle, rakas Iris.

- My feelings for you

Ups and downs

Ylösalasylösalasylösalas.

Tohon lauseeseen perustuu tällä hetkellä mun koko elämä. Ja mikä naurettavinta, se on ihan okei.
Paino heittelee koko ajan 2-3kg ylös alas, mut se on ihan okei. Mieliala menee ylös alas kanssa, mut sekin on okei.

Tällä hetkellä oon siinä kaikki on okei -tilassa ja se nousee koko ajan. Illemalla, näin kampaaja käynninkin jälkeen olo on yllättävän hyvä. Oikeestaa tosi hyvä. Lähes eufoorinen. Toivon että näin jatkuis ikuisesti! Huomenna viimenen koe ja sitten on kaikki paketissa ens vuoteen asti. Joulu tulee ja punanen matto valtaa mun huoneen lattian. Ikkunalaudalla tuikkii pienet eriväriset poni jouluvalot ja kotona tuoksuu pipari. Joululahjat on jo melkein kaikki ostettu ja nyt vain odotellaan joulua. Myönnän paheeni, pidän joulusta niin paljon, että alan valmistautua siihen jo lokakuun puolessa välissä. Koska rakastan joulua! Rakastan sitä, mutten niin paljoa, kuin sinua rakas Iris<3

- My feelings for you