Tänään musta tuntu että pääsin hipaisemaan onnellisuuden pintaa, vaikka koko viime kuukausi oli yhtä masennusta. Olitiin äidin kanssa kaksin tampereella messukeskuksessa käsityö messuilla! Ai vitsi se oli ihanaa. Tietää, että voit syödä sen puolikkaan patongin illalla, kun olet kävellyt sen 6h putkeen. Parasta hyötyliikuntaa mitä tiedän on ehdottomasti shoppailu. Väkeä sielä oli kyllä kuin pipoa, mutta ei se juurikaan menoa haitannu. Ainoastaan ne jotkut saakelin mummot, joilta ei meitä nuoria kohtaan löydy minkäänlaista kunnioitusta, vaan ne vain tuuppivat ja ohittelevat jonossa. Muuten oli toosi kivaa!
Tajusin siellä myös, kuinka upeeta ois olla malli. Siis en tiedä mitä mieltä muut olis, mutta en mä omasta mielestäni ruma oo, ihan erikoisen näkönen, mutten ruma ja pikkuhiljaa kehokin alkaa muistuttaa sitä mitä mä haluan. Jopa lihasmassaa on tullu reilusti. Niin että en näe tota edes mahdottomana ammattina. Mutta tottakai se tulee vasta parin muun unelma ammatin jälkeen: poliisi, psykiatri, poliitikko, taidemaalaaja, kirjailia ja ennen kaikkea laulaja on mun ikuisia unelma ammatteja. Ehkä vielä joskus...
Mä toivon, että joku muukin ois onnellinen, edes pienen hetken tänään mun kanssani. Näitä hetkiä voisi kutsua niiksi täydellisiksi hetkiksi, jolloin kaikki tuntuu menevän onnellisesti ja ihminen unohtaa murheet, tän eufoorisen olotilan vuoksi. Huomenna takas messuille ja polttamaan hyöty kaloreita.
Ihmiset olkaa iloisia. Rakas Iris minäkin olen.
- My feelings for you
kiva että sulla menee hyvin :) ! aika paljon unelma ammatteja, ainakin mun silmissä kun itsellä ei sellaista ole. ootko nyt opiskelemassa jotakin alaa vai.. ?
VastaaPoistaEn opiskele tällä hetkellä mitään ammattia. Ja juu onhan noita monia, mutta kaikki ihan epärelistisia. En kyllä usko mihinkään noista. Musta tulee varmaan vaan jonkun asteen sossupummi. Ja kiitti, onhan tää ihanaa ku välillä ees voi hymyillä leveästi!:)
Poista