Otsikko oikeestaan kiteyttää kaiken. Tässä taas yksi valitus päivitys rakkaudesta ja torjunnasta. Eli toisin sanoen skippaa, ellet välttämöttä halua kuulla tätä säälittävää itsesääliä.
Kun kerra tuntee jotain niin vahvaa. Jotain niin täydellistä ja niin kivuliasta, ymmärtää sen, että elämä on ollut aina tyhjää siihen hetkeen asti. Yksi kaverini aina väittää, että se jos on masentunut ja se jos on huono elämä, johtuu omasta asenteestaan. Nätisti sanottuna vastaan tuohon: Ja PASKAT:) Elämäni ei todellakaan ole valinta. Rakkaus ei ole valinta eikä myöskään paha olo. En usko, että kukaan valitsee mitään mitä elämäni sisältää, vapaaehtoisesti. Ihmiset luuletteko oikeasti, että meistä on mukavaa näin vain näännyttää itseämme ja laihtua ja olla kylmissämme ja elää täydellisyyttä tavoitellen. Luuletteko, että nautin viiltämisestä. Valitsisin viiltelyn sijalle minkä tahansa muun keinon mielummin, mutta mikään ei auta. Se kun näkee veren valuvan ranteesta ja painon taas tippuneen tuo minulle onnen. Sen saman tunteen, jonka te saatte, kun olette ystävienne kanssa, ihastuksenne vastaa myöntävästi tai saatte hyviä arvosanoja.
Olin minäkin joskus tuollainen. Nautin elämästä täysin siemauksin, kunnes ystävistäni ja minusta syntyi porukka, jota te pidätte "pahana". Me olimme ne, jotka jo ala-asteella ottivat limudiskoissa shotteja. Ne jotka menivät vähän väliä nurkan taakse tupakoimaan ja sekoilivat. Varastelivat kaupoista ja pitivät avoimia paitoja poikien mieliksi.
Pikku hiljaa erkkaannuin heistä. En enää kokenut tuollaista käytöstä kovaksi tai millään tavalla edustavaksi, vaan lähdin pois. Alkoholi oli tehnyt tepposensa ja enää en ollutkaan se hoikin ja laihin tyttö. Se sai minut havahtumaan. Samalla elämäni rakkaus torjui minut ja paketti oli valmis. Torjuttu läski, joka ei kelpaa kenellekkään, ei ainakaan niin lihavana.
En usko, että mikään tuosta oli päätettävissäni tai että olisin noin vain voinut tehdä hyviä päätöksiä, kun kaikki ympärilläni sekosivat yhtä lailla. Vain minä pääsin tuosta kierteestä pois vain löytääkseni itseni uudesta kierteestä.
Näin voin vain todeta, että ihmiset, älkää tuomitko ennen kuin tiedätte koko tarinan. Minäkään en koskaan tuominnut sinua, vaikka sinä tuomitsit minut. rakas Iris, rakastan sinua yhä.
- My feelings for you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti