Pakko syöttöä

En tiennytkään, että jotain niin kamalaa, kuin pakko syöttöä harrastetaan yhä edelleen. Ainakin meidän perheessä. Mä haluaisin ymmärtää muita, mutten kykene! Mä en koskaan syöttäis pakolla tälläselle läskille yhtään mitään! Luulis, että ne ois enemmän huolissaan mun läskeistä ja liikalihavuudesta, kun laihdutuksesta. Mä itse en koskaan tekis tätä muille. En pistäis ihmistä syömään pakolla, etenkään sillon, ku se ei halua. Tää ahdistus on jotain niin hirveetä, etenki ku tunnen, kuinka ne kalorit tunkeutuu aina vaan syvemmälle ja pinttyy kiinni. Läski, läski, läski. Voisin hokee tota ittelleni ikuisesti, mutten aio nyt enää rypeä itseinhossa, vaan otan ohjat käsiin ja laihdutan enemmän, ku koskaan. Ei herkkuja, ei juomia (vaan vettä), ei tupakkaa eikä mitään, mitä tekee mieli eilä mitään, mikä on hyvää. Ainoastaan kahvin mä voin jättää listoille.

Saa nähdä miten onnistun, koska jos noi on kerran tähänkin mennessä mut pakottaneet syömään, niin miksei tälläkin kertaa. No onneks mulla on jonkilainen suunnitelma tähän! Jään vitkutteleen koululle tai johonki, kunnes kello on neljä. Rynnistän kotiin ja sanon, etten ehdi syödä mitään, kun on taidekoulu ja illalla skippaan vaan kaiken menemällä saunaan. Perfect plan for mission impossible, koska sitä tää todellakin on.

Kivoja uutisia kyllä löytyy myös! Tänään saapu liput lauantain demi-päivälle hesaan. Pääsen vihdoin näkeen sen uuden nälkäpeli-vihan liekit. Saa nähdä, kuinka hyvin toi on osattu toteuttaa kirjasta leffaks, koska ensimmäinen ainaki oli melkonen riman alitus... Parasta kuitenkin on ehdottomasti kaverin kanssa olo, etenkin tän mun seuralaisen, koska ei olla mitenkään erityisen läheisiä, niin pääsen tutustuun paremmin. Peukut pystyyn loppuviikolle. Ehkä mä pystyn siihen...<3

Nyt mä alan kärsiä. Kärsiä niin kauan, kunnes olen laiha ja kaunis rakas Iris.

-My feelings for you